Mielipide: EAPPI ja BDS

Mielipide: EAPPI ja BDS

(Kirjoittaja halusi pysyä anonyyminä, vaikka siihen ei olisi ollut tarvetta, esitetyt tiedot täyttävät faktan kriteerit).

Karkeasti arvioiden Israel-Palestiina-konfliktissa on ainakin parisenkymmentä osapuolta. Niitä on ehkä enemmänkin, mutta tässä muutamia oleellisimpia niistä, ja ne liittyvät sitkeästi ja monin erilaisin säikein toisiinsa:

Israelin valtio, Israelilainen kansalaisyhteiskunta Palestiinalaisten itsehallinto Palestiinalainen kansalaisyhteiskunta, Palestiinalaiset terroristijärjestöt, Kristillinen sionismi, Kirkkojen maailmanneuvosto, Yhdistyneet kansakunnat, Organization of Islamic Cooperation, Muslim Brotherhood, Israel-vastaiset kansalaisjärjestöt (non-governmental organizations) Iran, Arabimaat, EU, Yhdysvalla,t Palestiina-vastainen media, Israel-vastainen medi,a Israel-myönteiset tutkimusinstituutit ja hautomot, Palestiina-myönteiset tutkimusinstituutit ja hautomot, Hasbara-toiminta.

Hasbara tarkoittaa "selittämistä". Se on Israelin valtion projekti, jonka tavoitteena on selittää, mistä mediassa esiin nousseissa tilanteissa on Israelin näkökulmasta kysy-mys. Hasbaraa edustavat esimerkiksi IDF:n julkaisemat tietoiskut. Sellaisenaan ne eivät ole ainakaan tarkoituksellisia virheväittämiä vaan tosia, eli esimerkiksi ammut-tujen rakettien lukumäärä on totta, mutta joku voi ajatella, että tälläkin tarinalla on toinen puoli.

Kaikilla, aivan kaikilla on tavalla tai toisella sormensa pelissä. Israelin valtion hasbaraa pidetään pro-Palestiina piireissä, usein myös puolueettomana itseään pitävissä medioissa propagandana, mutta on siihen nähden merkillistä, että Hamasin terveysministeriön lausunnot olisivat uskottavia. Vasemmistoradikaalien meemeissä ja kolumneissa IDF on väännetty Muslimiveljeskunnan englanninkielisen esimerkin mukaan muotoon IOF (Israel Occupation Forces) eli miehitysjoukot.

Veronmaksajilla ei ole yleensäkään tietoa, mihin hankkeisiin heidän verorahansa päätyvät. Ja sitä rahaa liikkuu kymmeniä miljardeja vuositasolla. Millään konflikti-alueella tässä maailmassa ei ole niin monta kameraa neliökilometriä kohti, joten objektiivinen totuus olisi saatavilla, jos sitä vain halutaan. Uutistoimistojen herkeä-mätön mielenkiinto kohdistuu aivan erikoisella intensiteetillä juuri tähän pieneen maakaistaleseen Jordan-joen ja Välimeren välissä.

Tämä obsessio näkyy myös YK:ssa. YK:n ihmisoikeusneuvostossa jokaista Pohjois-Koreaa koskevaa päätöslauselmaa kohden Israel tuomitaan kahdeksan kertaa. Israel on tuomittu koko UNHRC:n olemassaolon aikana lähes 80 kertaa, enemmän kuin koko muu maailma yhteensä, vaikka maa palaa Syyriassa, Jemenissä, Libyassa, Kongossa jne. Libyassa on kaiken lisäksi vielä orjakauppaa.

Olennainen tekijä ilmapiirin synnyttämisessä on myös Muslimiveljeskunta. Sen ideologian ja tavoitteet omaksuneet eurooppalaiset järjestöt ja moskeijat organisoivat kiihkeitä mielenosoituksia. Niiden lisäksi Muslimiveljeskunta on kyennyt saavut-tamaan aseman, jossa se ikään kuin ihmisoikeuksien puolustajana eri järjestöjen kautta kykenee vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Se on myös naamioitunut useiksi avustusjärjestöiksi ja joiden kautta rahaa on virrannut Hamasille. Näin oli erityisesti toisen intifadan aikana.

Mihin EAPPI sijoittuu?

Ecumenical Accomppaniment Programme in Palestine and Israel. (Vuonna 2002 käynnistetty kansainvälinen kumppanuusohjelma.)

EAPPI:n eräänlainen pääasiakirja on Kirkkojen Maailmanneuvoston vuonna 2012 julkaisema kirjanen nimeltään Faith under Occupation- Uskoa miehityksen alla.

Kirjan lopussa on liitteenä palestiinalaisen yliopistotutkijan Mazin Qumsiyeh´n laatima luettelo 50 Ways to Act for Peace with Justice (50 tapaa saada aikaan rauha ja oikeudenmukaisuus). Luettelo kannustaa liittymään BDS-liikkeeseen, joka on terroristijärjestöjen siunaama ja osittain koordinoima. Rauhaan ja oikeudenmu-kaisuuteen tähtäävänä menetelmänä Qumsiyeh kehottaa luomaan konfliktin, jossa korostetaan toista varsinaista osapuolta koskevaa kielteistä ilmapiiriä käyttämällä apartheid-kieltä.

Vuonna 2012 Qumsiyeh kirjoitti Palestine Network News-julkaisuun jossa hän vaatii, että PLO:n on palattava vuoden 1968 charteriin, joka toteaa mm. että "aseellinen taistelu on ainoa keino vapauttaa Palestiina".Sen lisäksi charter toteaa mm., että "kommandotoiminta muodostaa palestiinalaisen vapaustaistelun ytimen." Charter myös toteaa, että Israelin valtio itsessään on laiton. Kun Israel 1988 tunnusti PLO:n viralliseksi neuvottelukumppaniksi, PLO itse luopui vuoden 1968 vaatimuk-sesta hävittää Israel. Tätä taustaa vasten Qumsiyeh´n oma vaatimus voidaan nähdä käynnistettynä radikaalina toimintana, koska PLO:n alkuperäisen perusasiakirjan noudattaminen sellaisenaan on samalla kutsu väkivaltaiseen toimintaan ja toisen valtion tuhoamiseen.

Tämä asenteellisuus on siis tietoinen etukäteen tehty valinta.

Esitellessään Kairos Palestine - The Moment of Truth-julistusta Faith under Occupation vetoaa apartheid-kielenkäyttöön. KMN:n entisen pääsihteerin Samuel Kobian kanta oli, että Israel on apartheidvaltio samaan tapaan kuin Etelä-Afrikka harjoitti apartheidia. Myös Kobia puhuu Bantustanista.

Mielenkiintoista Faith under Occupationissa on se, että se kutsuu Israelia koloniasti-seksi ja väittää, että Betlehem, Beit Jala ja Beit Sahour ovat "Bantustania". Artikkeli ei selvennä, miten niin näin olisi, sillä nämä paikkakunnat ovat Palestiinan itsehal-linnon alaisia ja kuuluvat Betlehemin maakuntahallintoon. Näillä kylillä ei Oslon sopimuksessa ole mitään tekemistä Israelin kanssa. Lukija, joka ei pysty tarkistamaan kaikkia väitteitä, voi joutua harhaan.

Yksi EAPPI:n perusväite on, ettei se sekaannu politikointiin, mutta ottaen huomioon sen halukkuuden liittyä BDS:ään tai lisätä juutalaisvaltion demonisoivaa kieltä tämä väite ei välttämättä ole kaikkien mielestä uskottavaa. BDS on sikäli ongelmallinen, että sitä koordinoivassa kansallisessa BDS-komiteassa istuu lukuisia terroristijärjes-töjä, Hamas mukaan lukien. Tällaiseen toimintaan liittymisen jälkeen olisi mielen-kiintoista kuulla, millä perusteella tätä aktivismia voisi luonnehtia puolueettomaksi ja ei-poliittiseksi. Onhan BDS jo itsessäänkin poliittinen teko.

EAPPI:n alkuvaiheiden yhtenä koordinaattorina oli tunnettu palestiinalaiskristitty Rifat Kassis, joka Chain Reaction -lehdessä kirjoitti, ettei Israelia alun alkaenkaan olisi pitänyt perustaa. Tämän tyyppiset kannanotot ovat palestiinalaisittain ajatellen vielä melko lieviä, vaikka toki näissäkin on jo de-legitimoimisen elementti nähtävillä. Jälleen voidaan kysyä, mikä tekee tällaisesta toiminnasta neutraalin.

Turkin ja Syyrian välille on myös valmistunut satoja kilometrejä pitkä raja-aita. Aita on rakennettu myös Siinaille, ja myös Egyptin ja Gazan välille on rakennettu aitaa. Länsirannan muurin ongelmana kansainvälinen yhteisö näkee sen, ettei se noudata vuoden 1949 aseleporajaa. Tämä raja ei kuitenkaan ole millään tavalla kansainvälisen lain tarkoittama virallinen valtioiden välinen raja. Aita ilman muuta vaikeuttaa huo-mattavasti palestiinalaisten elämää, mutta sen syntytarina on aivan muuta kuin taval-lisesti kerrotaan. Se ei ollut Israelin oikeiston hanke. Vasemmisto alkoi jo 1990-luvun terroriaallon aikana vaatia aitaa, joka sitten enimmiltä osin on vain sähköpaimen. Oikeisto taipui hankkeeseen vasta, kuin toinen intifada osoittautui tuhovoimaltaan mahdottomaksi.

Harva kai tietää, että Eilatissa käy joka päivä kymmeniä ellei satoja jordanialaisia Akaban arabeja töissä Eilatissa. Siellä ei ole muuria ja vastaavia checkpointeja,koska terrorismi ei ole ollut uhka. Työntekijät kävelevät läpinäkyvien eväspussien kanssa, eikä häiriöitä synny.

Mutta kun tiettyjä äänenpainoja toistetaan riittävästi, sanat alkavat muovata todellisuutta. Apartheid-kielenkäytön historia on toki pitkä, ja on myös Israelissa asuvia juutalaisia, jotka ajattelevat, että Israel on apartheidvaltio. Yksi laukaiseva tekijä apartheid-kielen lisäämiseen Kirkkojen Maailmanneuvoston piirissä oli vuonna 2001 Etelä-Afrikan Durbanissa pidetty konferenssi UN World Conference Against Racism, Racial Discrimination, Xenophobia and Related Intolerance, jonka NGO-foorumissa ideoitiin Etelä-Afrikan apartheidpolitiikkaa vastustaneen boikottiliikkeen mukainen Israelin täydelliseen eristämiseen pyrkivä vastaava liike. Tähän Durbanin kokoukseen olisi syytä myöhemmin palata huolellisesti.

Kirkkojen Maailmanneuvosto julkaisi kokouksen jälkeen kannanoton, ettei se sitoudu koko Israelin boikottiin vaan ainoastaan siirtokuntatuotteiden boikottiin. Käytännössä BDS saa kuitenkin kannatusta mm. Suomen Lähetysseuran piirissä, ja KMN:n prom-osoima Kairos Palestine -asiakirja liittyy BDS:ään. Vuosia sitten kansalaisjärjestö Finnwatch esitteli Kielletyt hedelmät-raportissaan BDS:n neutraalina mahdollisuu-tena. Tuskin ainakaan rauhaan tähtäävänä mahdollisuutena.

Etelä-Afrikan apartheidissa ihmiset eroteltiin ihonvärin mukaan kaikilla elämän-alueilla: uimarannat, bussit, elokuvateatterit, ravintolat, koulut, vessat jne. Mikään tällainen ei toteudu Israelissa. Israelin arabiväestö on kuitenkin ollut heikommassa asemassa muun muassa tulotasoltaan. Niinpä valtiolla on ollut erillisiä positiivisen diskriminaation ohjelmia. Arabeille on esim. tarjottu paremmat mahdollisuudet opiskella lääkäreiksi. Vaikka arabiväestöä on vain viidennes, lääkäreiden keskuu-dessa heidän osuutensa on huomattava (en löytänyt tähän sitä tarkkaa prosenttia).

Israelissa juutalaiset uskovat terveytensä ja henkensä arabilääkäreiden käsiin. Jää epäselväksi, missä suhteessa tällainen täyttää apartheidin määritelmä, tai onko mitään, mikä tekisi siitä verrannollisen Etelä-Afrikan apartheidiin. Edelleen on vaikea hahmottaa, miksi apartheidvaltio toimittaisi vuositasolla tuhansia rekkalasteja avustustarpeita Gazaan. Hamas polttaa Israelin toimittamia paketteja, koska kärsimys näyttää kamerassa aina hyvältä.

Olemme toistaneet "laittomat siirtokunnat"-ilmaisua niin kauan, että kukaan ei sitä voi enää kyseenalaistaa menettämättä kasvojaan. Samalla huudetaan lähteeksi Kansainvälistä lakia, tietämättä edes mitä koko termi tarkoittaa, mutta hyvältä se ainakin kuulostaa. Kansainvälinen laki ei ole kirja, josta muistin pettäessä voidaan tarkistaa objektiivinen totuus jostakin, vaan se on ilmaistua tulkintaa ja mielipidettä. Geneven IV konventio, jolla siirtokuntien laittomuutta perustellaan, puhuu tilan-teesta, jolla alun perin viitattiin natsi-Saksan härkävaunuihin. Geneven IV konventio ei puhu siitä, kenelle osmanikalifaatin ja kansainvälisen lain mukaisen mandaatti-hallinnon jälkeen kuuluu se maa-alue, jota Ison-Britannian vetäydyttyä Jordania ryhtyi miehittämään aina kesäkuuhun 1967 asti.

Yksityinen maanomistus on oma lukunsa. Eräässä Helsingin sanomien jutussa perättiin ennen kaikkea faktoja, ja tämä on asia, jossa koko kansainvälinen yhteisö joutuu peräämään todella faktoja. Kansainliiton mandaatilla Iso-Britannia hallitsi Palestiinaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin Palestiina tarkoitti myös Jordan-joen itäpuolista rantaa, siitä nimitys Länsiranta. Kun Jordania itsenäistyi, sen olemassaolon oikeutus perustui aivan samaan oikeutukseen, kuin mihin perustuu Israelin olemassaolon oikeutus. Kansainvälinen laki ei kuitenkaan tunne tapausta, että joen kummallakaan puolella olisi koskaan ollut erillistä Palestiinan valtiota. Sellainen valtio sinne täytyy kuitenkin synnyttää, koska tämä väestö täytyy saada elämään omillaan. Edellytys on, että juutalaisvaltion turvallisuus on taattu.

Kun seuraa EAPPI-sivuja Facebookissa, yhdessäkään päivityksessä ei minun tie-tääkseni ole sanallakaan mainittu puukko-intifadaa. Osa puukotuksista on tapahtunut reilusti tunnustetun Israelin valtion sisärajoilla kaukana green-linesta eli vuoden 1949 väliaikaisesta aselepo-hudnalinjasta. EAPPI ei ole koskaan myöntänyt sanallakaan, että Mahmoud Abbas eli kunya-nimeltään Abu Mazen on itse sanonut, että jokainen marttyyrin veripisara menee suoraan Paratiisiin. EAPPI:lla täytyy olla jokin erityinen motiivi siihen, että katsoo konfliktia vain yhdestä näkökulmasta siten, että toista osapuolta koskien kannustetaan vihapuheeseen, kun toisen osapuolen vihapuheesta vaietaan. EAPPI ei myöskään tuo julki tosiasiaa, että Länsirannan palestiinalaisista 95 prosenttia elää palestiinalaisten itsehallinnon alaisuudessa, sen siviililakien mukaan. Viisi prosenttia elää Israelin sotilaslainsäädännön alaisena alueella C. Nyt kuitenkin koko kuva konfliktista esitetään tämän viiden prosentin mukaan.

Se on totta, että aluejako A, B ja C tekevät Länsirannasta erittäin vaikeaselkoisen ja -kulkuisen tilkkutäkin. Tämä vaikeuttaa elämää huomattavasti. On totta, että palestii-nalaiset kärsivät todella paljon vallitsevasta tilanteesta. Ja on erittäin jalo päämäärä koettaa lievittää näiden ihmisten arkisia elämän edellytyksiä. Sekin on dokumen-toitua, että siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten välillä on erittäin vaikeita jännitteitä. Sitä ikävämpi on tilanne Gazassa, jossa 22-vuotias Fathi Walid Harb valeli itsensä bensalla ja sytytti itsensä tuleen. Hän kuoli vammoihinsa Shifan sairaalassa Gaza Cityssä. Gaza on kuitenkin terroristijärjestön ankaralla sharia-lailla hallitsema alue, jota joka päivä avustetaan valtavilla rahasummilla, polttonaineella, lääkkeillä.

Uskaltaisivatko EAPPI- ja BDS aktivistit esittää kysymyksen, voisiko kaikki olla toisin, mikäli Hamas olisi demilitarisoitu?

Tilanne ei ole herkkua myöskään noin 20-vuotiaille varusmiehille ja -naisille, jotka uhraavat useita vuosia elämästään hoitaessaan maanpuolustusvelvollisuutensa. Tyy-pillinen tapa demonisoida israelilaiset sotilaat lastenmurhaajiksi on kielenkäyttöä, joka ei perustu rationaliteettiin eikä tosiasioihin. Sellainen kielenkäyttö on puhdasta fanatismia, joka saa voimansa vihasta. Tässä konfliktissa kuolee lapsia erityisen paljon siksi, että Hamas Gazassa käyttää lapsisotilaita ja lapsia ihmiskilpinä. Muuan korkeakoulutettu sivistynyt ja älykäs sunnimuslimi valittaen sanoi minulle kerran haastattelussa, että "jokainen lapsiuhri on Hamasille kovaa valuuttaa". Jokainen kuollut lapsi on Hamasin PR-teko.

Kaikkien maiden armeijoiden sotilaat tekevät kriisitilanteissa virheitä. Virheitä ei ole tarvis peitellä. Käsitys siitä, miten vaikea palestiinalaisen on saada oikeutta silloin kun siirtokuntalainen on turmellut omaisuutta tai rikkonut fyysistä koskemattomuut-ta, voi olla oikea, eikä ole yhtäkään virhettä tai aitoa epäkohtaa, jota ei saisi sanoa ääneen. Yksi tekijä, joka nimenomaiesti erottaa Israelin ja palestiinalaishallinnon toisistaan, on siinä, että toisessa hallinnon kritisoimisesta joutuu vankilaan.

Israel-Palestiina-konflikti on monimuotoisempi ja moraalisesti vaativampi prosessi kuin mitä apartheid- ja kolonialismi-kerronta edustava Palestiina-populismi antaa ymmärtää. Tämä jos jokin on konflikti, jossa valeuutiset, vaihtoehtoiset faktat ja vaihtoehtoinen historiankirjoitus muokkaavat kollektiivista maailmankuvaa. Tiedon luotettavuus ei ole aina se varsinainen ongelma. Varsinainen ongelma on koko asiayhteys sellaisenaan. Puhe "apartheidista" tai "kolonialismiosta" sen enempää kuin vertaukset natsi-Saksaan eivät ole tietoa. Ne ovat koko asiayhteyden kehittelyä tiettyyn suuntaan, siis propagandaa. Yksittäisten uutiskuvien perusteella jokainen kuitenkin luo vähitellen käsitystään konfliktin luonteesta. Kun uutiskuvaa riittävän kauan toistetaan yksipuolisena, kokonaiskuva muovaantuu.

Siirry sivun alkuun