Palestiinalaisten koulukirjat - suurin uhka rauhalle!

 

Palestiinalaisten koulukirjat - suurin uhka rauhalle!

Rauhanneuvotteluja Israelin ja palestiinalaisten välillä on käyty eri tavoin ja eri toimijoiden avustamana jo ainakin lähes viiden vuosikymmenen ajan. Miksi rauhaa ei sitten ole saavutettu, vaikka asialla ovat olleet ulkoministerit, presidentit, YK, EU, Venäjä kaikki erikseen ja kaikki jopa yhdessäkin. Painostus ei ole tuottanut tulosta sen koommin Israelin kuin palestiinalaisten kohdalla, vaan kerta toisensa jälkeen asetelmat ovat menneet enemmän tai vähemmän lukkoon ja on palattu takaisin alkuasetelmiin, jos ei peräti vieläkin taaemmaksi.

page13image2943616page13image2943728Kysyttäessä palestiinalaisilta syy on aina Israelin, ja päinvastoin. Kysyttäessä kansainvälisiltä toimijoilta, syy oli aluksi arabivaltioiden jotka hyökkäsivät täysin ilman syytä ja oikeutta vastasyntyneen Israelin valtion kimppuun vain muutama tunti sen jälkeen kun valtio oli itsenäistynyt. Mutta sitä mukaa kun Israelin valtio kieltäytyi häviämästä yhtään heitä vastaan käytyä sotaa, heistä tulikin syypäitä ja palestiinalaisista viattomia sijaiskärsijöitä. Yhtä lailla vuosien saatossa syitä on löytynyt yhä enemmän ja enemmän, milloin asutustoiminta, milloin Gaza, milloin Jerusalem, milloin vedenpuute jne, mutta milloinkaan palestiinalainen osapuoli ei ole myöntänyt olleensa itse pahin ongelmien aiheuttaja ja samalla sekä itsensä että myös rauhan pahin este.

Tarkasteltaessa ongelmaa objektiivisesti, puolueettoman silmäparin taholta, arvioitsija joutuu väistämättä kysymään tavallaan ilmassa jatkuvasti roikkuvan kysymyksen; entäpä jos sittenkin allekirjoitettaisiin rauhansopimus molempia osapuolia edes jollain tavoin tyydyttävässä muodossa, olisiko sellainen rauha lopullinen, kestävä ja sitova? Valitettavasti vastaus on ehdottoman kielteinen. Seurattuani itse tapahtumien kulkua lähes neljännesvuosisadan ajan, voi vain todeta, että tässä maailmanajassa lopullinen rauha jää saavuttamatta, se on utopiaa, täyttymätön unelma jossa kummankaan osapuolen tavoitteet eivät voi milloinkaan täyttyä siinä merkityksessä mitä lopullinen ja sitova tarkoittavat.

Esiin nousee kaksi merkittävää seikkaa, uskonto joka on merkittävin ja ratkaisevin, sekä mielikuvat, jotka ovat muokkautuneet syvälle kummankin osapuolen ajatusmaailmaan, toiselle hyvin perusteltuina, toiselle vastaavasti ilman todellisuuspohjaa, mutta yhtälailla ehdottoman velvoittavana. Koraani, islam ja sunna opettavat muslimille tiettyjä ehdottomia lainalaisuuksia niin omaan elämään, kuin suhtautumiseen muihin uskontoihin. Niistä ei voi lipsua, ei voi poiketa tai tehdä kompromissia, muutoin tuomiopäivä ei tule tuomaan onnea ja autuutta. Väliaikaisia sopimuksia on toki lupa tehdä, mutta niiden osalta on totuus suhteellinen käsite, ja sopimukset tulee rikkoa heti kun se on mahdollista siinä merkityksessä että islam saa seurauksena kunniaa, voiton tavalla tai toisella.

page15image1815264

Palestiinalaisjohto on eräässä mielessä puun ja kuoren välissä, se on maalannut itsensä huoneen nurkkaan niin perusteellisesti, ettei ulospääsyä yksinkertaisesti ole näkyvissä. Kun aseeksi otetaan valhe, ja sitä paikataan uudella valheella ja tätä jatketaan useiden vuosikymmenien ajan, niin lopulta ollaan asetelmassa, jossa valhe kääntyy itseään vastaan. Tällä tarkoitan heidän itse kehittämäänsä tulkintaa niin tunnetusta ja tunnustetusta historiasta, kuin siihen liittyen virtuaalivaltiosta nimeltä Palestiina. Tunnetun ja tunnustetun historian kohteena on ollut juutalaisvaltion historiallisen olemassaolon lähes täydellinen kiistäminen, ja sen tilalle löydetty ikuinen, historiallinen Palestiina, jota ei puolestaan milloinkaan, minkään tunnetun ja tunnustetun historian aikana ole ollut olemassa.

Onnettomuudeksi tällainen opetus ei ole jäänyt pelkästään teoriatasolle, vaan se on konkretisoitunut myös käytännön tekoihin. Siitä lähtien kun Hamas sai tai kaappasi itselleen vallan Gazassa, siis 2006 kesäkuussa, he aloittivat uuden opetusmetodin aivan käytännön tasolla. Lapset jotka olivat hädin tuskin vieroittuneet äidinmaidostaan, alkoivat saada järjestelmällistä opetusta miten ja millä tavoin heidän tulevaisuutensa Allahin luona paratiisissa varmistuisi. Sitä varten perustettiin ns kesäleirejä, joissa islamin uskonnollista ideologiaa sovellettiin käytännön tasolle.

page15image2973744page15image2974752

page16image2983936

page16image1793312

Tämä tällainen ei ollut suinkaan yksinomaan Hamasin tulkinta ja oivallus uskonnostaan, vastaavaa on harrastettu Länsirannan palestiinalaisleireissä jo kolme vuosikymmentä aikaisemmin. Lapsille opetetaan "tosiasioita" ikuisesta historiallisesta Palestiinasta, jota sionistinen vihollinen miehittää, ja jonka vapauttaminen on korkeinta ja ylevintä mitä muslimi voi milloinkaan elämältään toivoa. Opetetaan miten valmistetaan pommi, mihin se sijoitetaan, millä tavoin se laukaistaan, missä olosuhteissa saavutetaan suurinta tuhoa, jne. Tällainen aivopesu saavuttaa parhaan tuloksensa kun sitä opetetaan aivan lapsesta saakka, samalla kun koulujen, päiväkotien ja julkisten rakennusten seiniä verhoillaan surmansa saaneiden marttyyrien kuvilla ja julisteilla. Katuja sekä aukioita nimetään heidän mukaansa ja samalla varmistetaan sellainen väkevä yhteenkuuluvaisuuden tunne ja sitoutuminen, josta ulospääsyä ei juuri ole.

page16image2997152

page17image2944064page17image2944512

Vaikka uskontona islam kieltääkin itsemurhan, se on aivan totta, niin sille on löydettävissä myös poikkeus joka vahvistaa säännön. Islam opettaa että muslimi ei saa riistää henkeä sen koommin itseltään, kuin toiselta muslimilta, mutta jos uhraa itsensä marttyyrinä taistelussa Allahin puolesta vääräuskoista vastaan, niin kyse ei ole itsemurhasta, vaan jalosta uhrauksesta shaheed ́ina - marttyyrina, ja mitä useamman sionistisen vihollisen onnistut surmaamaan, sitä parempi paratiisipaikka on odottamassa.

Kaikkeen tähän kannustaa palestiinalainen opetusmetodi, niin koulukirjojensa avulla kuin niiden käytännön sovellusten ja opetusten kautta. Miksi siis ku-kaan tai yksikään länsimainen taho, joka avustaa palestiinalaisia eri tavoin, ei puutu siihen selkeään vihan ilmapiirin lietsontaan, jota mainittu opetuskoko-naisuus eri tavoin viestittää ja kasvattaa sukupolven toisensa jälkeen toimi-maan tällä tavoin. Yhtä lailla voidaan perustellusti kysyä, miksi näistä asioista vaietaan ja ne lakaistaan maton alle kun neuvotteluja käydään. Vaikka esi-merkiksi Tiekartta-sopimuksessa 2004-2005, nämä asiat olivat esillä ja niitä vaadittiin poistettavaksi uskonnollisen kiihotuksen muodossa, ei niihin ole puututtu sillä tasolla jossa vaikutukset olisivat tehokkaimpia, eli opetukset kouluissa aivan ala-asteilta alkaen.

Pekka Sartola

Siirry sivun alkuun