Mitä Trumpin julistus tarkoittaa Jerusalemin osalta? Mitä Trumpin julistus tarkoittaa Jerusalemin osalta? Lain neljä pääkohtaa edellyttävät:

 

Mitä Trumpin julistus tarkoittaa Jerusalemin osalta?

Lain neljä pääkohtaa edellyttävät: ettäJerusalem säilyy jakamattomana kaupunkina, ettäYhdysvallat tunnustaa virallisesti Jerusalemin Israelin valtion pääkaupungiksi, ettäYhdysvaltojen Israelin suurlähetystö siirretään Tel Avivista Jerusalemiin mahdollisimman pikaisesti, kuitenkin viimeistään 31.5.1999 ettäpresidentillä on oikeus, katsoessaan USA:n sisäisen turvallisuuden tai sen intressien niin vaativan, siirtää kyseisen lain täytäntöönpanoa enintään kuudella kuukaudella eteenpäin.

Vaikka maailman reaktiot ovat olleet lähes yksipuolisesti tuomitsevia, niin Trump ei itse julistuksen sisällöllä määritellyt muita suuntaviivoja kuin, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki ja että suurlähetystö siirretään sinne. Laissa mainittua sanaa "jakamaton" voidaan tietenkin yrittää tulkita siten, että eri uskonnot saavat harjoittaa siellä vapaasti omaansa, kuten se on nytkin. Mutta itse asiassa se määrittelee ennen muuta USA:n kannan, Jerusalemia ei jaeta kahden valtion pääkaupungiksi, ja siten myös palestiinalaiset ja Israel sen tulkitsevat.

USA:n päätös on kuitenkin vain heidän omaan sisäiseen lakiinsa sidottu, se ei sido sen koommin Israelia kuin palestiinalaisiakaan. Jos tulevissa neuvotteluissa kyetään sopimaan Jerusalemin jakamisesta kahden valtion pääkaupungiksi, niin silloin myös USA:n on se hyväksyttävä, ja sitä Trumpin julistus tarkoittaa.Hän ei määritellyt Jerusalemia sen koommin Itä- kuin Länsi-Jerusalemiksi, vaan yhdeksi sellaiseksi, ja se antaa liikkumavaraa myös neuvotteluille. On myös huomattava, että Venäjä tunnusti jo keväällä 2017, Länsi-Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. YK, arabi- ja islamilainen maailma eivät reagoineet siihen mitenkään negatiivisesti.

Yhtä lailla on tosin selvää, että palestiinalaisille kelpaavat vain ne osat jotka sijaitsevat Vanhakaupungin muurien sisäpuolella, etenkin muslimikortteli ja Temppelivuori. Mikään vähempi ei heille riitä. Israel ei puolestaan tule milloinkaan luopumaan Vanhastakaupungista. Piste.

Jotenkin asioiden tulee kuitenkin edetä, jossain palestiinalaisten tulee asua. Jotenkin heitä täytyy hallinnoida, töitä on tehtävä, lasten on käytävä koulua ja elinolosuhteiden täytyy parantua. Mutta yhtä lailla on selvää, etteivät ne voi muuttua paremmiksi toisen valtion tuhoamiseen tähtäävillä toimenpiteillä. Johtajien on vaihduttava, tai sitten asenteiden on muututtava, rakettien ja ohjusten ampuminen ja jatkuvat terrori-iskut eivät tuo muuta tullessaan kuin enenevää kurjuutta. Gaza on jo nyt ylikansoitettu, sen sisäinen infrastruktuuri ei kestä yhä kasvavia väkimääriä, eikä Hamasin toimet jatkaa aseellista konfliktia ole mitenkään asukkaiden olosuhteita parantavaa toimintaa.

Kaikki nämä asiat ja paljon muuta, ovat olleet neuvottelupöydillä jo useiden vuosien ajan eri yhteyksissä, ilman muutosta. Jerusalem laki on odottanut 22 vuotta parempia olosuhteita astuakseen voimaan, mutta asetelmat sellaiseen ovat viimeisten vuosien ajan pelkästään huonontuneet. Pahimpana kaikesta pidän itse USA:n edellisen presidentin Barack Obaman toimintaa. Vaikka hän kertoi olevansa uudestisyntynyt kristitty, ei se heijastunut hänen Lähi-idän asenteissaan suinkaan Raamattua myötäileväksi, vaan pikemminkin islamia uskontona ymmärtäväksi.

Jos Abbas ja kumppanit ottaisivat myönteisen ja realistisen kannan tähän uuteen asetelmaan, mahdollisuudet jopa kahden valtion malliin paranisivat oleellisesti. Ongelma on kuitenkin siinä, että Hamas ei voi tehdä mitään myönnytyksiä rauhan suhteen, heiltä loppuisi samalla hetkellä Iranin aseel-linen ja taloudellinen tuki. He eivät yksinkertaisesti voi milloinkaan luopua aseista ja asevoimistaan, niin voimakas on Iranin vaikutus Hamasiin, huolimatta siitä, että uskonnollisesti ollaan täysin vastakkaisilla linjoilla.

Yhtä lailla se olisi ehdoton edellytys alkaa neuvotella edes jostakin, joka voisi johtaa parempaan lopputulokseen Gazan asukkaiden kohdalla. Vastaavasti Iran edellyttää myös, ettei Mahmoud Abbasin Fatah-ryhmä tee sekään mitään myönnytyksiä Jerusalemin islamilaisen aseman suhteen. Sen täytyy kuulua islamille, mille ryhmälle tai suunnalle tahansa, mutta ehdottomasti vain islamin uskoa tunnustavalle sellaiselle.

Maltilliset sunnalaiset arabivaltiot, Egypti, Saudi-Arabia, Qatar, Bahrain ja Emiraatit, haluavat etsiytyä pikemminkin Israelin antaman turvatakuun suojiin, kuin vaatisivat Palestiina-kysymyksen pikaista ratkaisua, kahden valtion mallia ja Jerusalemin jakamista. Tässä kohden olisi ennemminkin nähtävä ja ymmärrettävä taustalla piilevä ja yhä voimistuva Iranin voimakas shiia-islamilaisen uskonnollisen hegemonian levittäytyminen kohti sunnalaisia arabivaltioita. Sekin voidaan perustellusti laskea Obaman piikkiin, eräänä pahimmista epäonnistumisista koko hänen, muutenkin epäonnistuneilla presidentillisillä kausillaan. Salliessaan P5+1 maiden ja Iranin välisen ydinsopimuksen muotoutua sellaiseksi kuin siitä tuli, hän päästi suljettuna olleen "pullon hengen" vapaaksi. Myötäjäisinä 150 miljardia dollaria, jolla mahdollistui noin sadan terroristijärjestön rahoittaminen, ballististen ohjusten kehittäminen ja viimeisenä kaikista, oman ydinohjelman jatkaminen.

Donald Trumpille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi vahvistaa aseellisesti näitä maltillisempia sunnalaisia arabivaltioita, etenkin ensimmäisenä tulilinjalla olevia Kuwaitia ja Saudi-Arabiaa. Saudien vahvistuminen riittävän voimakkaaksi tekijäksi estämään Iranin nousevaa uhkaa, kestää kuitenkin vielä vuosia ja tälle aikavälille Saudit ja kumppanit tarvitsevat jonkun alueellisen voimatekijän. Sellaisen, jolle Iran on myös uhka, mutta joka pystyy, tarvittaessa yksinkin, torjumaan sen millä aseellisella keinolla sitä sitten tarvittaisikaan. Vain Israel täyttää kyseiset kriteerit.

Venäjän ja Turkin avoin tuki Iranille on sekin omiaan lisäämään jännitystä sunnalaisissa arabivaltioissa, miten Trump reagoi siihen, on vielä avoin kysymys ja vastausta siihen saadaan odotella, kunnes Syyria sisällissota on saatu päättymään ja jonkinlainen tasapaino alueen sotilaallisten ryhmien välille on muodostunut. Turkin avoin vihamielisyys Syyrian presidentti Assadia kohtaan, ei lievennä sekään alueellista jännitettä, myös päinvastoin. Ainoa kumpaakin yhdistävä tekijä on Jerusalem kysymys, historia opettaa, että kun vihollisilla on yhteinen vihollinen, ne saattavat hetkeksi unohtaa keskinäiset erimielisyytensä.

Epävirallisessa julkisuudessa on vilahdellut muutamia kertoja USA:n ja saudien rauhansuunnitelma, miten Jerusalem sijoittuu siihen, on kuitenkin kysymys, johon kaikki lopulta tulee joko kaatumaan tai pysymään pystyssä.Itä-Jerusalemissa sijaitseva Orient House oli pitkään eräänlainen keskus, jossa arabijohtajat kokoontuivat, mutta sen asema on vuoden 1967 sodan jälkeen muuttunut ennemminkin vain symboliseksi osaksi historiaa. Jerusalemin kaakkoispuolella sijaitsevaa arabikylää, Abu Dis`iä, on myös kaavailtu palestiinalaisvaltion mahdolliseksi pääkaupungiksi. Siihen liittyvä ongelma on kuitenkin se, että se ei ole osa Jerusalemia, joka puoles-taan on ehdoton edellytys palestiinalaisille.

Pekka Sartola

 

Siirry sivun alkuun