Israel ja EU

Vallitseva ilmapiiri Eurooppaa ja erityisesti EU:ta kohtaan Israelissa on kaksijakoinen. Monilla Israelilaisilla on juuria ja sukulaissiteitä Euroopassa ja monissa yhteyksissä esim. urheilun ja kulttuurin saralla Eurooppa muodostaa Israelilaisten viitekehyksen. Suhtautuminen Eurooppaan on pääsääntöisesti myönteistä, mutta suhtautuminen EU:hun on hiukan varauksellista.

Euroopan unionin toimet talouden ja politiikan lohkoilla ovat synnyttäneet Israelissa keskustelua. EU:n rooli Lähi-idän rauhan rakentajana ja rauhansuunnitelmien toteuttajana on koettu hiukan epätasapainoisena, johtuen EU:n erittäin palestiinalaismyönteisestä toimintatavasta. EU:n suhtautumista Lähi-itään ja erityisesti Israelin ja PA:n välisiin konflikteihin ei voida pitääkään EU:n tekemien päätösten valossa objektiivisuuteen pyrkivänä, sillä ajatus Palestiinalaisvaltion synnyttämisestä Länsirannalle ja Gazaan on ollut EU:n erityinen projekti.

Eräs Israelin ja EU:n keskeinen keskustelunaihe on ollut EU:n alkuperämaasäännöt, ja niiden tulkinta. Israelin kohdalla näihin alkuperämaasääntöihin on tehty EU:n toimesta muutoksia, johtuen lähinnä siitä, että joissakin unionin jäsenmaissa esiintyy Israelilaisten tuotteiden boikotointia. Näin Euroopan unioni vaatii siirtokunnista tuleville tuotteille erilaista kohtelua kuin ns. vihreän linjan sisäpuolella tuotetuille. EU ei kohtele kyseessä olevia tuotteita israelilaistuotteina, koska unionissa vallalla olevan kannan mukaan Länsiranta, Gaza, Golan tai Itä-Jerusalem eivät kuulu Israeliin valtioon eikä siten näillä alueilla tuotettuihin tuotteisiin tule soveltaa EU:n ja Israelin välistä assosiaatiosopimusta. Teknisesti tämä tuontitavaroiden alkuperän selvittäminen on ollut vaikeaa kansallisille tulliviranomaisille. Tästä johtuen Israelin kanssa on sovittu menettelystä, jonka mukaan valvonnan varmistamiseksi Israelista tuotavien tavaroiden kohdalla on alkuperätodistuksissa todettava nyt myös varsinainen valmistuspaikka -kaupunki, kylä tai teollisuusalue.

Rauhanprosessiin välittömästi liittyvän kanssakäymisen lisäksi Israelin ja EU:n välisissä suhteissa etualalla on viime aikoina ollut Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvän toimintasuunnitelman laatiminen. Eurooppalainen naapuruuspolitiikka otettiin Israelissa myönteisesti vastaan, koska se tarjoaa mahdollisuuden räätälöidä suhdetta EU:hun maakohtaisesti. Sen sijaan ns. Barcelonan prosessia kohtaan, joka on EU:n erityinen Euro- Välimeri-kumppanuus ohjelma, ja jonka tavoitteena oli rauhan, vakauden ja vaurauden luominen Välimeren alueelle ja myös yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun lisääminen, ei Israelissa osoiteta enää suurta mielenkiintoa. Tämä johtunee siitä, että Maltan ja Kyproksen EU-jäsenyyden myötä Israel on jäänyt Turkin kanssa viiteryhmään, jonka muut jäsenet ovat arabimaita ja haluttomia vuoropuheluun Israelin kanssa. Sen sijaan Israel on varsin aktiivisesti mukana Välimerelle tehdyssä MEDA:n eli EU:n Välimeren ulkosuhdeorganisaation monenvälisissä alueellisissa ohjelmissa, jotka koskettavat mm. audiovisuaalista yhteistyötä, nuorisoa, kulttuuriperintöä sekä oikeus- ja sisäasioita. Israelin tulotaso on sen verran korkea, ettei se kuitenkaan pääse osalliseksi MEDA:n rahoituksesta, mutta ohjelmiin se kuitenkin kelpuutetaan.

Rauhanprosessi on luonnollisesti se osa Lähi-idän kehitystä, jota erityisellä mielenkiinnolla kaikkialla seurataan. Tällä hetkellä rauhanprosessin yleinen ilmapiiri on varsin positiivinen ja toiveita ylläpitävä, mutta aihetta varovaisuuteen silti on. Kyseessä on yritys luoda sellaiset olosuhteet, joissa paluu poliittiseen prosessiin Israelin ja PA:n välillä voisi olla mahdollista. Tehtävä ei ole helppo, sillä melkein kaikki yritykset tähän asti ovat kaatuneet PA:n johtajuudesta nousseisiin ongelmiin. Ex-puheenjohtaja Jasser Arafatilla ei ollut todellista johtajuutta PA:n alueella. Nyt uuden johtajan eli Mahmud Abbasin valinnan myötä elätetään toivetta, että johtajuuteen ja todelliseen neuvotteluosapuoleen liittyvät odotukset täyttyisivät.

Euroopan parlamentin delegaatio, jonka jäsenenä sain olla, otti osaa Palestiinan autonomian alueella tammikuun 9. päivänä suoritettuihin presidentinvaalien tarkkailuun. Vaalien osalta on todettava, että ne onnistuivat olosuhteisiin nähden varsin hyvin ja rauhallisesti. Vaikka vaalien tulos olikin etukäteen jo tiedossa, on silti todettava että vaalien järjestelyt ja äänestystapahtuma oli monelta osin onnistunut ja täytti demokraattisen vaalitavan tunnusmerkit. Tämä oli mahdollista, Israelin, EU:n ja Yhdysvaltain ponnistelujen tuloksena, sillä kuten tiedämme Israelin naapurimaista Libanonia lukuun ottamatta muut, eivät tunne demokraattista vaalijärjestelmää ja monipuoluevaaleja. Tässä suhteessa PA:n alueella suoritetut vaalit ovat poikkeukselliset verrattuna muihin arabivaltioihin ja tätä voidaan pitää varsin hyvänä kehityssuuntana. Valitettava tosiasia taas on se, että Palestiinan autonomian lakiasäätävänelimen vaalit ovat Mahmud Abbasin ja Fatah-puolueen toimesta siirretty pidettäväksi tammikuun lopulla 2006. Ajankohdan lykkäämiseen 17.7.2005 tammikuulle 2006 on nähty lähinnä syynä Fatahin kannalta matalat gallupit ja Hamasin menestyminen paikallisvaaleissa. Ns. virallisena syynä vaalien myöhästyttämiseen on kerrottu olevan kiista vaalilainsäädännöstä PA:n nykyisen lakiasäätävänelimen sisällä.

Ulkopuolisten toimijoiden osalta voisi todeta Yhdysvaltain presidentti George. W. Bushin tapaamisen Mahmud Abbasin kanssa 26. toukokuuta Washingtonissa. Tapaamisen tiimoilta voisi todeta, että amerikkalaiset ovat rauhanprosessin peruskysymyksissä aika lähellä EU:ta ja näin ollen on toiveita että kvartetin johdolla voidaan saada todellista edistymistä rauhanprosessissa. Kvartetti oli mukana tukemassa Gaza-vetäytymistä ja luvannut toimia myös sen jälkihoitoa silmällä pitäen. Maailmanpankin entisen pääjohtajan James Wolfensohnin nimeäminen kvartetin puolesta koordinaattoriksi Gaza-vetäytymiseen liittyvien taloudellisten asioiden käsittelyä varten on konkretisoinut hanketta.

Israelin naapurimaista Libanon on ollut erityisen huomion kohteena kuluneen vuoden aikana EU:ssa, joten siitä on paikallaan lausua muutama ajatus. Ensinnäkin Libanonin suhteen EU pyrkii toimillaan vahvistamaan maan suvereniteettia sekä demokratiakehitystä. Perusvaatimuksena on edelleen turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1559 toimeenpano, mikä merkitsisi kaikkien ulkomaisten joukkojen poistamista Libanonista sekä militanttiryhmien riisumista aseista. Maan sisäisen dynamiikan on perustuttava demokraattisiin keinoihin.

Myös Iran ja sen uraaninrikastamiseen liittyvät toimet ovat olleet esillä niin EU:ssa kuin eri kansainvälisissäkin yhteyksissä. Iranin suhteen EU edellyttää , että Iran noudattaa täysin ja pitävästi IAEA:n hallintoneuvostolle antamaansa sitoumusta, jonka mukaan se keskeyttää kaikki uraaninrikastukseen liittyvät toimintonsa. Iranin tulee jatkaa neuvotteluja EU3:n kanssa (eli Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian) konstruktiivisesti. EU:n ja Israelin intressit tässä asiassa ovat täysin yhteiset.

Israelilla on edessään kovia haasteita tiellä pysyvän rauhan saavuttamiseksi. Israel on kuitenkin sitoutunut hankkeeseen ja toivottavaa on myös se, että Palestiinan autonomian hallinto toimii samoin. Vajaa kuusikymmentä vuotta elämää omassa maassa, vihollisten jatkuvien iskujen kohteena on lujittanut Israelilaisten sitoutumista omaan maahansa ja rauhaa. Toivottavasti nämä ponnistelut, mitkä nyt ovat käsillä voivat lopulta turvata pysyvän rauhan ja rinnakkaiselon Israelin ja sen naapurimaiden välille.

Hannu Takkula, Euroopan parlamentin jäsen

Siirry sivun alkuun